Sami Hilvo 2012
Kirjailija ja kääntäjä Sami Hilvo vietti kesän 2012 Ruusintorpassa yhdessä puolalaisen kääntäjän Marek Stefańskin kanssa. Sami Hilvon kuva: Michal Herman
Kohti Savonrantaa ja Ruusintorppaa
Kesä Savonrannan Ruusintorpassa kuulosti kaukaiselta unelmalta, kun ensimmäisen kerran sitä yhdessä makustelimme. Pelkästään ajatus siitä, että voisimme viettää työskennellen ja lomaillen Suomen suvessa kokonaiset kolme ja puoli kuukautta oli uskomaton. Pääsiäisenä olimme jo askeleen lähempänä unelman täyttymistä. Viimein oli juhlan hetki, kun saimme kuulla, että juuri me olimme ne onnelliset, joille on suotu mahdollisuus lähteä viettämään Ruusintorpan kesää. Emme silloin vielä edes tienneet, minkälainen paratiisi meitä Savonrannalla odotti, mutta pian kotiutumisemme jälkeen muutama askel ohikulkevasta tiestä Torpan ja Tuvan rauhaan alkoi edustaa meille ei suinkaan karkotusta vaan juuri paluuta paratiisiin.
Kaikki tärkeä ja merkityksellinen vaatii aikaa, varsinkin kun puhutaan luovista prosesseista. Intuition, näkemyksen, ajattelun ja itse työn lisäksi tarvitaan yksinkertaisesti aikaa ja rauhaa. Ajasta ja rauhasta on tullut nykyaikamme ylellisyyttä. Hiljaisuuttakin markkinoidaan jo kulutushyödykkeenä. Se on surullista, mutta yhtä surullinen on totuus sen takana: maailma on täynnä valo-. ääni- ja toimintasaastetta. Muutos on ollut nopea. Matka rauhasta kiireeseen on tapahtunut ainakin suomalaisten kohdalla vain parin sukupolven aikana.
Ruusintorpan rauha
Kaikki tärkeä ja merkityksellinen vaatii aikaa, varsinkin kun puhutaan luovista prosesseista. Intuition, näkemyksen, ajattelun ja itse työn lisäksi tarvitaan yksinkertaisesti aikaa ja rauhaa. Ajasta ja rauhasta on tullut nykyaikamme ylellisyyttä. Hiljaisuuttakin markkinoidaan jo kulutushyödykkeenä. Se on surullista, mutta yhtä surullinen on totuus sen takana: maailma on täynnä valo-. ääni- ja toimintasaastetta. Muutos on ollut nopea. Matka rauhasta kiireeseen on tapahtunut ainakin suomalaisten kohdalla vain parin sukupolven aikana
Ruusintorpalla aika menetti merkityksensä
Ruusintorpan aika
Ruusintorpalla aika menetti merkityksensä tai ainakin muutti ratkaisevasti olemustaan. Päivät löysivät oman rytminsä ja tuo rytmi oli savolaisen leppoisa. Aamut heräsimme Torpan yläkerran rauhassa ja päivät vietimme taas Tuvassa ja laiturilla, ainakin silloin kun kuuluisa suomalainen kesä salli laiturin hyödyntämisen juuri siihen, mihin se on tarkoitettukin: lekotteluun auringossa. Illat kuluivatkin usein joko korttia pelaten Tuvan pöydän ääressä tai Torpan alakerrassa televisiota katsellen. Suomen kielen opiskelun varjolla seurasimme kaikki kesän tarjoamat realityt aasta ööhön. Sateinen kesä antoi siis oivat mahdollisuudet siihenkin.
Sopivasti työtä
Syitä, miksi onnittelimme toisiamme monta kertaa kesän aikana − ja samalla ihmettelimme, miten Ruusintorpasta edes pystyy palaamaan suurkaupunkiarkeen Varsovassa − on lukuisia. Yksi tärkeimmistä oli tietenkin ruhtinaallinen mahdollisuus keskittyä työntekoon: minä romaanin käsikirjoituksen viimeistelyyn ja Marek kääntämiseen.
Pähkäilin kovasti toisen romaanini − Rouva S:n − loppua. Kustannustoimittajalla kirposi yksi jos toinenkin kylmä hikihelmi otsalle. Jos hän vain olisi ymmärtänyt sen rauhallisen mielentilan, joka minulla itselläni oli. Aavistin ratkaisun tulevan ajallaan, ja olin aavistuksessani oikeassa. Uskon vahvasti, että ilman Torpan ja Tuvan tunnelmaa romaanin lopusta ei olisi muotoutunut sellainen kuin se nyt on: paras mahdollinen.
Sopivasti lomaa
Työteosta huolimatta lomailimme täysin rinnoin, Marek otti itselleen saunanlämmitysvastuun, minä taas ruokahuollon. Saunoimme, pulahtelimme kylmään veteen, tutustuimme rannan lohkareisiin, soutelimme moikkaamaan majavaa, pyöräilimme lähiympäristössä ja loppukesässä pysähdyimme heti, jos vain metsästä pilkahti kantarellinkeltaista. Asioita, joita en edes minä pidä enää itsestäänselvyytenä, saati sitten lähes koko elämänsä Puolan kaupungeissa asunut Marek.
Kerroin hiiskumatta kuunnelleille oppilaille kirjailijan ammatista
Yhteistyö Savonrannan kulttuuritoimen kanssa
Teimme kulttuurityötä hyvässä yhteistyössä Savonrannan kulttuuritoimen kanssa useamman kerran. Esiinnyimme Sampolassa yhdessä kerran. Silloin keskustelimme kirjallisuuden ja kulttuurin kääntämisen ongelmista. Sampolassa vietettiin myös Rouva S:n maailmanensi-iltaa eli ensimmäistä kirjallista esiintymistä romaanin parissa, jonka tekijänkappaleet olin saanut Savonrannan postiin. Kouluvierailu yläasteen luokille sujui sekin oikein hyvin. Kerroin hiiskumatta kuunnelleille oppilaille kirjailijan ammatista. Olin saanut esiintymistä varten hyviä kysymyksiä jo etukäteen. Vielä ennen lähtöä Savonrannalta kävin kertomassa esikoisromaanistani Viinakortti ja toisesta romaanistani Rouva S. Savonlinnan kaupunginkirjastossa.
Unohtumaton
Suurkiitokset Kansansivistysrahastolle, Savonrannan kulttuuritoimelle, Ruusintorpan hengelle ja majavalle kesästä, jota emme koskaan unohda.
Varsovassa 12. marraskuuta, 2012
Sami Hilvo ja Marek Stefański