Runsas runotuotanto julki

Jan Ekblad on lohjalainen postityöntekijä ja tuottelias kirjoittaja. Tänä vuonna hän aikoo julkaista peräti 10 runo- ja bändikirjaa apurahalla, jonka hän sai Kansan Sivistysrahaston PAUn rahastosta.

Helsingin postikeskuksen kupa- eli kuljetuspalvelulaiturilla syntyy parhaat ideat, kertoo runoja ja lauluntekstejä kirjoittava postityöntekijä Jan Ekblad. Laiturilla hän ottaa vastaan keskukseen saapuvaa postia, lajittelee sen eteenpäin ja järjestelee, niin kuin kupajärkkärin toimenkuvaan kuuluu. Rullakot ja kuljetusautot pitävät melua, mutta kuulokkeista voi kuunnella radiota asioita järjestellessä.

Ideat jalostuvat eteenpäin Lohjan ja Ilmalan välisillä työmatkoilla, joita Ekblad taittaa julkisilla kulkuneuvoilla. Työpäivä on matkoineen noin 13 tuntia: Ekblad lähtee kotoa kello 10 aamulla ja palaa kello 23 maissa. Sen jälkeen hän saattaa vielä muokata tekstejä valmiimpaan muotoon – tämän haastattelunkin vastaukset ovat tulleet sähköpostitse yöaikaan.

Ekblad tunnustautuukin yöeläjäksi.

– Se on minulle omaa rauhaa ja tuottoisinta aikaa. Arkisin hoidan asiat kello 23–02 välillä ja viikonloppuisin voin kirjoitella, katsoa leffoja ja tv-sarjoja tai kuunnella musiikkia omassa rauhassa vielä pidempään.

Hän työskenteli 90-luvulla useamman vuoden jopa yövartijana, ja silloin tuli myös luettua paljon runoutta.

– Silloin luin Virkkalan sivukirjaston ja Lohjan pääkirjaston lähes kaikki runokirjat sekä paljon sarjakuvia. Lainasin myös äänikirjoja. Radiokuunnelmia oli mukavaa kuunnella yöaikaan.

Kirjoittaminen merkitsee Ekbladille ennen kaikkea vapautta.

– Saa kirjoittaa omia ajatuksiaan ylös omalla tavallaan. Tavallaan tämä on minun tapani kirjoittaa päiväkirjaa. Nyt ne muokkaantuu vain runoiksi tai runollisiksi laulunteksteiksi.

Ekbladin runot sijoittuvat hänen todellisiin elinympäristöihinsä Lohjalla ja Itä-Helsingissä, Postilla, bändien faniklubien keikkareissuissa – ja hän kuuluu kymmeniin fan clubeihin. Runoissa käsitellään esimerkiksi rakkautta ja kuolemaa, niin oman äidin kuin esimerkiksi David Bowienkin. Omaelämänkerrallisia ne eivät kuitenkaan ole.

– Oma elämä, suvun ja ystävien tapahtumat sekä asioita, mitä tapahtuu ympärillä maailmassa tai vaikka Postissa. Osa teksteistä on fantasiaa tai tajunnanvirtaa ja niihin on sekoitettu mukaan vaikutteita uutisista, lehtijutuista, musiikista, elokuvista ja tv-ohjelmista. Oikeastaan vähän kaikesta kaikkea, sopivassa määrin.

Inspiraatiota musiikista

Ekblad alkoi kirjoittaa jo lapsena, ollessaan 12-vuotias vuonna 1979. 

– Kai oli jokin tarve tuoda itsensä esille. Olen huomannut, että monet meistä ovat taiteellisia – taidemaalareita, kuvanveistäjiä, muusikoita, kirjailijoita tai käsikirjoittajia. Kuuntelin paljon musiikkia radiosta ja äidin vinyylisingleiltä. Siitä se idea on lähtenyt. Ensimmäinen runoni oli mukaelma eräästä Eppu Normaalin kappaleesta.

Musiikin Ekblad mainitseekin olennaisimmaksi innoittajakseen. Aluksi erityisesti kotimainen rockmusiikki oli tärkeää.

– Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Hector ja Heikki Salo ovat kaikki tehneet unohtumattomia klassikoita. Itselle ja muille. Niitä kuunnellaan edelleen paljon.

Psykedeelisempiin sfääreihin hänen kirjoittamistaan on innoittanut progressiivinen musiikki.

– Kuuntelin nuorempana paljon muun muassa Genesistä, Pink Floydia, Marillionia ja Rushia. Ja kuuntelen näitä kaikkia yhtyeitä edelleen myös yhä 55-vuotiaana. Kotimaisista pidän erityisesti CMX:n musiikista ja A.W. Yrjänän omituisesta runoudesta. Siinä on periaatteessa paljon samaa ideaa kuin minunkin teksteissäni.

Vaikka musiikki on vaikuttanut suuresti Ekbladin teksteihin, hän ei ole juurikaan kirjoittanut tekstejä musiikintekijöille. Kaksi hänen tekstiään on kuitenkin äänitetty vuosien varrella. Laulujen sanoittaminen enemmänkin saattaisi kiinnostaa.

– En itse osaa soittaa mitään, joten siihen pitäisi löytää oikeat ihmiset. Varmaan löytäisin heidät nopeastikin näiden faniklubien kautta, joissa joka toinen kaveri tuntuu olevan muusikko. Mun motto on päivä kerrallaan.

Rakkaudesta lajiin

Jan Ekblad on myös leffafani laajalla genrevalikoimalla. Hän on katsellut paljon kauhu-, fantasia- ja scifileffoja, mutta myös toiminta- ja sotaleffoja sekä komedioita.

– Suosikkiohjaajia on kymmeniä, kuten Alfred Hitchcock, John Carpenter, Stanley Kubrick, David Fincher, Francis Ford Coppola… Kotimaisista ohjaajista olen jo vuosia mielenkiinnolla seurannut Renny Harlinin uraa.

Ekblad on myös kirjoittanut paljon elokuvista. Hän kirjoitti 90-luvulla musiikki- ja elokuva-arvioita itse julkaisemiinsa pienlehtiin, kuten Lobotomia, LP ja LP Special, sekä avusti kavereiden lehtiä. Lisäksi hän julkaisi siihen aikaan runokokoelmia ja pari omakustannekirjaa: Ulvovat verikoirat 1–2 ja Leffafriikin päiväkirja. Vuosina 1997–2007 hän arvioi kirjoittaneensa runojen lisäksi noin 3000 elokuva-arviota Länsi-Uusimaa-lehteen ja sittemmin toimintansa lopettaneeseen Cinema SF -nettilehteen.

Cinema SF oli Ekbladin perustama verkkolehti, joka julkaisi aluksi elokuva-arvioita, sittemmin myös PlayStation2-peliarvioita sekä levy- ja keikka-arvioita.

– Alkuvaiheessa siihen yritettiin saada sponsoreita, mutta ei tuohon aikaan kukaan nettiin vielä satsannut, Ekblad muistelee.

Mutta eihän tekstejä rahasta tehdä. Ekblad toteaakin, että harrastus on pikemminkin aina vienyt kuin tuonut rahaa. Jotain etuja kirjoittamisesta kuitenkin sai.

– Meillä oli useamman vuoden Tavastialle vippi, että päästiin katsomaan keikkoja. Napsittiin valokuvia ja kirjoitettiin juttuja. Lisäksi toimittajat saivat paljon promolevyjä ja -elokuvia, joista osa jäi omiin kokoelmiin. Edelleen harrastan näitä samoja asioita, mutta en minä enää kirjoita niistä.

Näiden lisäksi Pop kirja -kustantamo on julkaissut Ekbladin toimittamat kirjat U2- ja Deep Purple -yhtyeistä vuosina 2004–2005.

Digijulkaisulla levikkiä

Jan Ekblad on aiemmin julkaissut runoja pienlehdissä, cd-romeilla ja verkossa. Huolellisesti muokatut versiot runoista on nyt koottu kahdeksaan kirjaan, jotka julkaistaan Kansan Sivistysrahaston PAUn rahaston apurahan turvin e-kirjoina Books on Demand (BOD) -palvelussa (www.bod.fi). BODin kautta voi julkaista omakustanteita ilman minimipainosta niin, että niitä painetaan ja toimitetaan asiakkaiden tilausten mukaan.

BODin kautta nyt julkaistavat kirjat tulevat tilattavaksi niin verkkokirjakauppoihin kuin kirjastoihin e-kirjana. Ekblad suosii digijulkaisuja niiden edullisuuden vuoksi, jotta kirjat saisivat parempaa levikkiä.

– Minä en näitä palveluja kovin hyvin hallitse, tai edes aika riitä siihen, joten ystäväni Joona Kopperoinen hoitaa tämän asian.

Kahdeksan runokirjan lisäksi Ekblad aikoo myöhemmin tänä vuonna saattaa BOD-palveluun julkaistavaksi päivitetyt versiot U2-yhtyeestä ja David Bowiesta kertovista fanikirjoista, joiden viimeisimmät versiot ovat vuodelta 2016, jolloin Ekblad oli vuorotteluvapaalla. Molempia kirjoja oli mukana tekemässä muitakin faniklubien jäseniä ja ne on julkaistu aiemmin digimuodossa pienellä levikillä.

– Näissä pääpaino on albumi- video- ja keikka-arvioilla, ja molempiin tulee päivityksiä vuosien 2016–2022 julkaisuista. Hain 400 euroa yhteensä kymmenen kirjan digitaalista julkaisua varten, joten nämä täydentävät hyvin tämän kymmenikön.

Eikä siinä vielä kaikki. Viimeisen parin viikon aikana Ekblad on kirjoittanut jo 6 uutta runoa, joten pian valmistuu yhdeksäs runokirja, jossa on sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa.

Teksti ja kuva Hanna Kauppinen