Postinjakaja ja harrastajapiirtäjä Tuomo Heinävaara haaveilee omasta sarjakuva-albumista

Tuomo Heinävaara, 30. Asuu Helsingissä. Kotoisin Jämsänkoskelta, jossa aloitti postinjakajana 2010. 

Hän on työskennellyt myös Vantaalla ja Muuramessa. Jakaa nykyään postia osa-aikaisena Helsingin Herttoniemessä, jossa toimii myös työsuojeluasiamiehenä. Harrastaa musiikkia, elokuvia ja lukemista. Pääharrastus piirtäminen ja maalaaminen.

 

Helsinkiläinen postinjakaja Tuomo Heinävaara on harrastunut piirtämistä lapsesta asti. Sota-aiheisista piirroksista on tullut hänelle ikään kuin tavaramerkki. Hän ei varsinaisesti tiedä, miksi juuri sota-aiheet kiinnostavat. Lukemisella ja elokuvilla on ollut todennäköisesti vaikutuksensa. 

Pikkupojan kiinnostuksen kohteina olivat Toinen maailmansota
-kirjat, muut historia-aiheiset kirjat sekä sarjakuvista Korkeajännitykset.
Vähän salaa vanhemmiltaan hän tuli katsoneeksi myös sotaelokuvia, kuten Talvisota
ja Stalingrad, mutta se ”rikos” lienee jo vanhentunut. 

– Jostain se vain lähti. Serkun kanssa pienenä piirtelimme
ja luimme kaikenlaista, Aku Ankkaakin. Serkku ei enää piirtele, mutta minulle jäi siitä harrastus, sanoo Heinävaara.

Myös Star Wars eli Tähtien sota on aiheena ollut
hänelle läheinen. Piirroksia on elokuvien innostamana syntynyt monen
monituista. Erityisesti eräs hahmoista teki häneen vahvan vaikutuksen.

– Olen nähnyt kaikki Star Wars -leffat. Minulle suurin sankari on Darth
Vader, joka jäi mieleen ensimmäisestä elokuvasta. Pelkäsin sitä ensin,
mutta sitten siitä tulikin suosikkihahmoni, jota aloin myös piirrellä.

Darth Vader on yksi Tähtien sota -elokuvasarjan legendaarisista
päähahmoista, pahikseksikin luonnehdittu, josta on lisäksi tehty muun muassa
sarjakuva-albumeita.

Heinävaaralta toki onnistuvat muunlaisetkin aiheet. Hän taitaa myös huumorikuvat, vaikka ne ovat vähemmälle jääneetkin. Hän on toiminut avustajana PAUn Helsingin osaston lehdessä Preivarissa, kuten myös PAUn jäsenlehdessä Reitissä, ja on kuvittanut niihin artikkeleita ja kokonaisia sivuja. Myös tästä nimenomaisesta numerosta löytyy hänen piirroksensa.

Vastikään hän otti uuden askeleen harrastuksessaan.

– Teen tilauksesta millaisia kuvia vain pyydetään. Viime vuoden marras-joulukuussa piirsin tilaustyönä levynkannen erään tuttuni White Bebbles Bandin EP-levylle. Se oli sillä saralla ensimmäinen. Yhtye soittaa elektronista musiikkia.

Piirtäessä arjen huolet unohtuvat

Viime kesänä Postin yt-neuvotteluiden päätteeksi Heinävaara osa-aikaistettiin. Kokoaikaista jakajan työtä ei ole hänelle enää tarjolla. Vain pienemmällä, noin 30 tunnin tuntimäärällä,on töitä kolmesti viikossa: maanantaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Nyt hänellä olisi aikaa piirtämiselle enemmän.

– Ei minulla ole mitään yksittäisiä tai suurempia yhteisiä projekteja kenenkään kanssa, mutta haaveissa olisi joskus tehdä sarjakuva-albumi, Heinävaara tuumailee.

Aivan kuten monelle muullekin, hänelle harrastus on nimenomaan vastapaino arjelle. Mielekästä tekemistä, jonka avulla voi unohtaa arjen huolet ja murheet ainakin joksikin aikaa.

– Piirtäminen on minulle ensisijaisesti harrastus, josta jonkinlaista tuloakin voi tulla, mutta jos tekisin sitä työkseni, siitä katoaisi ilo. Piirtämiseen voin päästää mielestäni kaiken ulos ja purkaa samalla ketutusta. Saatan istua monta tuntia paikallani piirtopöydän ääressä ja kuunnella yhtaikaa musiikkia.

Musiikkia naapureiden iloksi

Musiikin kuuntelu ja kitaransoitto ovat tulleet Heinävaaralle kuin verenperintönä. Kitaransoittoa hän ei silti koe itselleen vakavana harrastuksena. Hänen isänsä on musiikkimiehiä ja soittanut koskettimia omassa, myös keikkailevassa yhtyeessä nimeltä Toinen morsian.

– Suomirokkia ja covereita soittelevat. Kaikki bändin jäsenet ovat entisiä paperimiehiä Jämsästä. Itse soittelen vain omaksi ilokseni ja ainoastaan kotona. Sellaista perusrokkia, kuten vaikkapa CCR:ää.

Ei ole tavatonta, että melkein jokaisesta jakelutoimipaikasta löytyy vähintään yksi innokas musiikin harrastaja tai jopa ammattimuusikko. Heinävaaran kitaransoitto alkoi ammattilaisen opastuksella.

– Silloinen työkaveri Jämsänkoskella minulle kitaransoittoa opetti. Siitä se lähti. Hän oli postinjakaja, mutta myös sivutoiminen muusikko, joka soitti eri bändeissä.

Heinävaara nauraa ja kertoo hauskan tapauksen oman soittamisensa vakavuudesta. 

– Kerran yömyöhällä soittelin kitaraa kotona. Tavallisesti kuulen soittoni vain itse kuulokkeista. Sillä kertaa kuulokkeet olivatkin jääneet huomaamatta liittämättä vahvistimeen ja soitto tietysti kuului naapurustoon. Jonkin ajan päästä postiluukusta tuli lappu, jossa sanottiin: ”Jos soitat yöllä, voisitko välillä soittaa muutakin kappaletta kuin vain yhtä!”

Biisi oli Neil Youngin Heart of Gold.

Apurahasta on apua 

Yhtä lailla kuin digitalisaatio on tuonut muutoksia monelle alalle, on myös piirtäminen muuttunut. Paperin sijaan voidaan piirtää suoraan tietokoneen näytölle tai piirtopöydälle. Piirtovälineeksi käy vaikkapa sormi, mutta tavallisesti käytetään kosketusnäyttöihin soveltuvaa piirtokynää. Sillä piirretään kuten tavallisellakin kynällä.

– Tähän alustalle, piirtotabletille, kun piirtää, viiva näkyy näytöllä, Heinävaara opastaa.

Vaikka hän sanoo käyttävänsä sähköistä piirtoalustaa, hän muistuttaa silti piirtävänsä perinteisesti paperille tavallisilla kynillä ja maalaavansa toisinaan myös vesiohenteisilla akryyliväreillä puuvillakankaalle.

– Lyijykynällä piirtäminen on mieluisinta. Sillä teen monesti digipiirrosten luonnoksetkin, mutta kaikissa eri piirtämistavoissa on silti oma hohtonsa, hän kertoo.

Digitaalisia piirto-ohjelmia on useita sekä ilmaisena että maksullisena. Heinävaara käyttää Krita-nimistä ohjelmaa. Se on ilmainen, mutta soveltuu hyvin monenlaiseen piirtämiseen, myös ammattimaiseen käyttöön. Muita ovat esimerkiksi ilmaiset Gimp ja Inkscape ja maksulliset Illustrator ja Photoshop.

 

Heinävaara on hakenut PAUn Kansan Sivistystyön rahastolta apurahaa piirtämisharrastukselleen jo useampana vuonna ja tänä vuonna tärppäsi. Apurahan suuruus on 300 euroa.

– Saamani apurahan aionkin käyttää laitteistoni päivittämiseen. Laitteistoon saa uppoamaan rahaa lähes niin paljon kuin haluaa. Hinnat alkavat alle sadasta eurosta nousten yli tuhannenkin. Ja tekniikkahan kehittyy koko ajan, hän sanoo.

Yllättävää kyllä, Heinävaara mainitsee olevansa lievästi värisokea. Punaisen ja vihreän erottamisessa on hankaluuksia.

– Jonkin verran minulla tosiaan on punavihersokeutta. Tietyssä kohtaa värinäköni loppuu ja siksi en ole paperille värikuvia piirtänyt. Ei se muuten ole piirtämistä haitannut. Tiedän kyllä, mitä väriä mistäkin nappulasta näytölle saan tai mitä väriä värituubeista tulee, joten homma sujuu. Niissähän on tekstit. Sitä paitsi olen tottunut omaan tilanteeseeni, Heinävaara päättää.

Niinpä. Vaikka Ludwig van Beethovenkin kuuroutui, hän sävelsi silti mestarillisesti.

Teksti ja kuvat: Aki Korhonen

Juttu on ilmestynyt aikaisemmin PAU:n Reitti – jäsenlehden numerossa 1/2021