Taunon vieraana: 10 vinkkiä Savonrannan-kävijöille
Olen helsinkiläistynyt tamperelainen, joka on viettänyt lapsuuden kesänsä Savossa. En varsinaisesti yllättynyt, kun ensimmäiset nostalgian läikähdykset alkoivat pulputa pintaan jo menomatkalla siinä vaiheessa, kun päästiin kumpuileville hiekkateille.
Kun heinä vaihtuu eloksi, Savonrannan raitti hiljenee. Karautimme paikalle juuri tuohon saumaan. Kesän juhlat oli kylillä juhlittu ja kausiasukkaat olivat palanneet kasvukeskuksiin. Monet yritykset alkoivat pitää oviaan auki enää viikonloppuisin.
Hiljaisuus sopii kirjailijalle, jota deadline vaanii uhkaavasti. Pidimme uutta Ingantupaa asuinkortteerina, ja itse vetäydyin aamupäivisin Ruusintorpan rauhaan kirjoittamaan. Lokakuussa ilmestynyt kirjani Valheenpaljastajan käsikirja (Kosmos, 2019) sai siellä lopullisen muotonsa. Kiitän tästä Tauno Yliruusin kirjoituspöytää ja savolaista järvimaisemaa.
Tarjoan tässä kymmenen parasta vinkkiäni Savonrannalla vierailijoille:
1) Päiväretki Hotelli Punkaharjuun lounaalle. Ei ole missään niin hyvää sienisalaattia saanut kukaan ja siitä pannacottasta en edes aloita, sitä muistellaan vielä kiikkustuolissa. Hotelli on myös kaikin puolin ihastuttava rakennus ja sijaitsee mitä upeimmassa kansallismaisemassa.
2) Savonrannan vanhan Piippuhallin kesänäyttelyissä pitää käydä. Niitä järjestää Tampereelta Savonrannalle muuttanut kulttuuriaktiivi ja taidevalokuvaaja Jaana Tyrmi. Elokuun näyttely oli upea, ja komea punatiilinen Piippuhalli on oivallinen näyttelytila. Piippuhallin lisäksi taidetta näki kesällä 2019 myös entisessä terveyskeskuksessa, jossa oli Paola Suhosen näyttely Nina Hartley. Valokuvien ja videoteosten aiheena oli pornonäyttelijä Hartley, mikä aiheutti kylällä ilmiselvää vaivaantuneisuutta. Näyttelyn sanaristikoita täytellyt valvoja ilahtui saapumisestani ja kertoi, että olin ensimmäinen koko päivänä. Kysyin, montako oli käynyt edellisenä päivänä. ”Ei ketään.”
3) Kun Savonrannalle ajaa Kerimäeltä päin, ylittää juuri ennen kirkonkylään saapumista kolme siltaa. Niiden molemmin puolin avautuvat uskomattoman hienot maisemat.
4) Savonrannan ohittamattomimpiin nähtävyyksiin kuuluu myös upeassa kunnossa säilynyt Vuokalan myllymuseo, tajunnan räjäyttävä insinööritaidon näytekappale, jossa vilja kulki kilometrien pituisissa putkiloissa. Myllyssä toimii myös käsityökauppa, josta saa hienoja villasukkia ja lapasia edulliseen hintaan.
5) Savonrannan keskustassa on kenties vähänlaisesti palveluita, mutta ne ovat oivallisia. Mitä Salesta ei saa, sitä ei tarvitse. Lounaskahvila Sara myy kotiruokaa ja omistajan tekemiä maukkaita karjalanpiirakoita. Kahvilan kyljessä on erikoisen valikoiman sekatavarakauppa, jossa on mukava ihan vain käydä hämmästelemässä. Pääkadun aarre on tiistaisin ja lauantaisin avoinna oleva kirpputori, jonka sokkeloista löytyy yksi täyteen kirjoja ahdettu huone. Pidättäydyimme hulluttelusta ja ostimme ainoastaan viitisentoista kirjaa. Hinta oli 20 senttiä kappale.
6) Vierasvenesataman Viking Caféta pitää hollantilainen herra, joka myy siellä myös kotimaansa herkullisia juustoja. Pitsalistalla on neljän hollantilaisen juuston pitsa!
7) Kun kaikki nyt kuitenkin käyvät Savonlinnassa, niin siellä parasta ovat Mustan Virran Panimon sitikka terasseineen sekä ravintola ja tapahtumatila Kulttuurikellari.
8) Päiväretki Valamon ja Lintulan luostareihin kannattaa tehdä. Valamossa riittää turistien vilskettä, mutta Lintulan pihamaalla saa juoda kahvinsa ja syödä pikkuleipänsä aivan rauhassa. (Myös täällä erinomainen hinta-laatusuhde villasukissa, pipoissa ja lapasissa.) Luostareiden väliin jää Suomen syvin kanava, Varistaipaleella. Näkemisen arvoinen insinööritaidon näyte tämäkin.
9) Savonrannan oma puukirkko on näyttävä, mutta jokaisen kävijän täytyy tehdä ajomatka Kerimäelle katsomaan maailman suurinta puukirkkoa. Se on totisesti vaikuttava rakennus.
10) Bruno Granholmin piirtämä Luston rautatieasema Punkaharjulla on kenties Suomen kaunein asemarakennus. Se toimii nykyisin taidegalleriana ja kahden taidekeräilijän kotina.
Johanna Vehkoo
Toimittaja, tietokirjailija